tiistai 23. helmikuuta 2010

Biologian opiskelijan arkea Kanadassa


Heipparallaa kaikki! Säästelin tarkoituksella tätä artikkelia, koskapa halusin saada ensin mahdollisimman holistisen kuvan biologian opetuksesta kankkulan malliin. Ja eiköhän se kuva ole aika hyvin jo muodostunutkin.

Itse ottama fluoresenssimikroskooppikuva banaanikärpäsen kehittyvästä munasta.


Kuten jo aiemmin tuli ilmi, on opinpolku jaettu täällä undergrad ja grad-pohjalle. Undergrad-opinnot vastaavat meikäläisten kandinopintoja ilman kirjallisuustutkielmaa. Kaksi lukukautta, syksy ja talvi. Kesälläkin voi opiskella ja tähän kesälukukauteen voi hakea erikseen, kunhan vain hakee ajoissa. Tunnit alkavat täällä aina puolelta ja opetusta on tarjolla 7 :30-22 :30. Riippuen pääaineesta. Kämppikseni päivää alkaa klo 16 ja loppuu klo 21. Tunnit eivät ole pakollisia. Kursseista saa täällä krediittejä, ei opintopisteitä. Yksi krediitti voitaisiin vapaasti suomentaa noin 3-4 op:ksi ja useimmat kurssit ovat 3-5 krediitin kursseja. Kurssit kestävät koko lukukauden (term) ja päättyvät stressirajoja paukuttelevaan koeviikkoon (final exams week), joka minun tapauksessani alkaa 13.4. Viimeisen kokeen tehtyäsi sinulla on 24 tuntia aikaa pakata kamasi ja poistua asuntolasta, ellet ole päätänyt jäädä myös kesäksi. Minä taas en tiedä, milloin minut ajetaan ulos, koska kurssieni päättökokeiden päivämääriä ei ole vielä julkaistu. Grad-opinnot ovat paljon suppeampia verrattuna undergrad-kurssien valikoimaan, periaatteessa maisteriskokelaat tekevät vain vuoden tutkimusta jossain tutkimusryhmässä (palkatta) josta sitten julkaisevat tieteellisen artikkelin. Se on heidän osaltaan sitten siinä. Mainio systeemi, jossa proffat saavat itselleen monta ilmaista orjaa, joita sitten käyttää apuopettajina.

Kun minun ei kerran tarvitse maksaa lukukausimaksuja, niin satuinpahan tuossa huvikseni katsomaan paljonko tuo summa sitten on. Keskiverto undergrad-opiskelija pulittaa tälle instituutiolle vuodessa 5480,00 dollaria eli noin 4300 euroa. Pelkästä opiskelu-oikeudesta ja kursseista. Kun tuohon summaan sitten lyödään lisäksi asumiskulut, ruokailut ja kymmeniä erilaisia maksuja (technology fee, media fee, health fee, student union fee...) niin potti on hieman alle 14,000 CAD (10 000 euroa) vuodessa. Huh. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että tuohon summaan on laskettu mukaan kaikki ruoka, asuminen (sähkö, vesi jne.) netti, kampuksen palvelut (kuten kuntosalit) ynnä kaikkea muuta pientä. Laskekaahan te opiskelijatoverini kuinka paljon teillä kuluu moisiin vuodessa Suomessa.

Että näin. Osavaltio myöntää opiskelijoille lainaa, mutta tietenkään täällä ei tunneta käsitteitä opintotuki tai asumislisä. Kaikki menee omasta pussista. Nyt sitä ymmärtää termin college fund-merkityksen. Monilla opiskeiljoilla on pappa betalar-meininki, osa taas tekee niska limassa hommia saadakseen tuohta kahisevaa. Vaikka kaikki lukukauden maksut yleenä maksetaankin kerralla aina kauden alussa, niin opisto joustaa maksutavoissa monella tavalla. Toinen helpotus on se, että yliopisto palkkaa opiskelijoita omiin työtehtäviinsä. Palkka on 6-9 e tunnilta ja vuorot kuin Hesellä. Kyllä sillä jo hieman rahaa saa. Ja työtehtäviä on tosiaan ihan ruokalakokeista puhelinvirkailijoiksi asti. Monet myös päättävät asua kampuksen ulkopuolella, jossa pääsee n. 50-150 dollaria halvemmalla/kuu.

Minulla on nyt neljä kutakuinkin neljän krediitin kurssia, joista kolme on labrakursseja. Ja sanoa voin että hommaa on. Ihan pöpönä. Peruspäivä alkaa klo 8 ja päättyy kello 19. Joka päivä, paitsi sunnuntaina. Täkäläiset rakastavat välikokeita (midterms), tehtäviä (assignments), visoja (quizzes), raportteja (write-ups) ja kurssitöitä (term projects). Niitä on noin kerran viikossa/kurssi. Ja niihin pitää oikeasti lukea. Juttua nimittäin riittää. Seuraava kuvaus ei ole kaikille järin havainnollistava, mutta jotkut bilsarit voivat yrittää empatisoitua:

Kuvitelkaa että teillä olisi 2 kertaa kemian perusteet ja 2 kertaa biokemian menetelmät kevätlukukautena. Lisäksi joutuisitte tekemään 15-sivuisen minitutkimuksen joka kurssin tiimoilta, ja joka viikolla olisi välikoe. Ja tietenkin raporttien kirjoittamista.

Kotiläksyä siis tulee ja olenkin lähes joka ilta joutunut istumaan atk-luokassa kello 22 jälkeen tekemässä rästihommia. Sitä on tässä jo muutamaan otteeseen kerennyt miettiä, että tätäkö tänne tultiin vain tekemään? Ja minä tosiaan pääsen vielä aika vähällä : auta armias jos olisin ottanut kielikursseja.















Merisiilin gameettien eristäminen kaliumkloridin avulla.















Vasemmalla Pop goes the weasel... /Oikealla Drosophila cuticle preps showing annotations
in respect to denticle patterns.


Itse otin siis neljä kurssia: Mammalogy, Embryology, Advanced Cell Biology ja Bioinformatics: computational analysis of genes and genomes. Viimeinen kurssi oli vielä Suomessa ollessani vain huono vitsi, mutta kuinkas sitten kävikään? On muuten aika tylsä kurssi. Olisin halunnut ottaa vielä esim. General Virologyn ja Ornithologyn, mutta ne menivätkin jo päällekkäin muiden kurssien kanssa. Sapelin pihkat.

Nyt pitää kyllä ihan kehaista: kurssit ovat hemmetin hienoja. Etenkin embryologia-kurssilla on ensinnäkin opittu käyttämään erilaisia kuvankäsittelyohjelmia ja sitten päntätty niin paljon yleistä mikroskopiaa, että osaisin tässä kohtaa varmaan itsekin koota toimivan konfokaalimikroskoopin. Ja sitten ne labratyöt. Ah. Kuinka usein sitä pääsee ruiskuttamaan kaliumkloridia merisiileihin, todistamaan hedelmöitystä mikroskoopin alla reaaliajassa tai ottamaan RGB-kuvia banaanikärpästen munien aktiinisäikeistä. Ja mammalogyn nisäkäsdemot (tupla-Ah). Voin myös sanoa aika varmasti, että osaan kohta koodata oman Jalview tai Maximum parsimony/Character based-fylogeniapuuohjelmani, niin tarkkaan on ne asiat jo läpi käyty.

Hommaa siis on. Ja paljon. Otin varuilta Suomesta mukaani pari kirjaa iltalukemisiksi. Kumpaakaan en ole kerennyt edes avata. Enkä myöskään ystäväni lähettämää Ranskan kielioppikirjaa. Nettipäiväkirjankin päivittämiseen ei oikein tahdo aika riittää. Ja tietenkin flunssa vaanii stressaantunutta aina kulman takana. Oliko taas pakko olla kunnianhimoinen härkäpää? Ei pääse pantteri pilkuistaan.

Kesäterveisin, Tapsa.


Munasolun ensijakautumiset.

Drosophilan melkein-valmis munasolu. 3D-projektio. Fluoresenssi. Jos video ei oikein toimi, kikkaile hetken aikapalkin kanssa.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Kanadalaiset oluet

Moikka,


Kanadalaisilla on pitkä perinne kaljan suhteen. Eurooppalaiset uudisasukkaat toivat oluen maahan 1600-luvulla. Ensimmäinen olutpanimo perustettiin Quebecin kaupunkiin, jonka jälkeen panimoita putkahteli pystyyn pitkin historiaa aina kieltolakiin asti. Kuten kaikki inholla muistavat, USA koki protestanttien aloittaman nollatoleranssin alkoholille suunnilleen 1920-luvulla. Tipatonta riemua kestikin jenkeissä sitten noin kymmenisen vuotta, kaikkine kivoine lieveilmiöineen. Kanadan puolella kieltolaki alkoi vaikuttaa jo 1800-luvun lopulla eriasteisena ja kesti 1920-luvulle asti. Tämä johti monen panimon konkkaan ja vasta viime vuosikymmeninä on taas havaittu paikallisten pienpanimoiden paluuta. Tänä päivänä maan kolme suurinta oluen valmistajaa - Labatt, Molson ja Sleeman - ovat ulkomaisessa omistuksessa. Ainoa kotimainen panija (heh), Moosehead omaa vain noin 5 % markkinoista. Kanadan suosituimpia oluttyyppejä ovat lageroluet kuten Molson Canadian ja pilsnerit kuten Labatt Blue, vaikka ale-tyypin oluita ja ulkomaisia importtejakin menee.

Mutta se historiasta. Olen nyt ollut täällä jo sen verran pitkään, että olen kerennyt maistelemaan joitain kanadalaisia olusia (joitain ehkä enemmänkin). Nyt siis tarjoankin teille ensimmäisen osion harrastelijakonossöörin listauksesta. Hyvät naiset ja herrat:

Molson Canadian

Kanadan toiseksi vanhimman ja samalla maailman viidenneksi suurimman panimoketjun suosittu merkkiolut. Vastaa suosioltaan Suomen Karhua. Maku pehmeä mutta vahva, ei liian kitkerä. Jälkimaku runsaan maltainen. Väri rikkaankeltainen. Alkoholiprosentti 5,19%. Hanasta tai pullosta. Erittäin hyvä, täyteläinen maku ilman liikaa humalointia. Suosittelen.

Moosehead Light

Peruslager jota saa kaikista baareista. Tuttavallisemmin Moose Light. Moosehead-panimon ylpeys. Yleinen hanaolut. Maku laimea, jopa pilsnerimäinen. Jälkimaku raikas. Juotavaa tavaraa, sopisi saunakaljaksi. Alkoholipitoisuus 4%. Ai miksikö tilasin light-olutta? Kun oli kerran tarjouksessa neljän litran kannu 15 dollarilla.

Alpine Lager

Moosehead-panimon toinen tuote. Maltainen ja mieto, koostumus laihanoloista, jälkimaku terävä. Maku tuo lähinnä mieleen Sandelsin ilman voimakasta makua. Tämäkö on se oikea ohrapirtelö? Hyvin samanlainen Molson Canadianin kanssa, joskin terävämpi. Erinomainen palautusjuoma. Alkoholipitoisuus 5%.

Fire Chief's Red Ale

Maltainen, samanlainen kuin Canadian. Hieno paketti. Alkoholia 5,5%. Olut on Pump House nimisen panimon tuote. Muita saman panimon tuotteita ovat mm. Best Bitter, Scotch Ale, Scandian Ale ja Blueberry Ale (kyllä, mustikan makuinen olut). Kerron arvion kun pääsen maistamaan. Panimo on muuten pokannut paljon palkintoja panimosaralla ja onpahan äänestetty vuoden 2005 kanadalaiseksi panimoksi.

Alexander Keith's India Pale Ale

Suosittu “erikois” olut Kanadassa. Vaikka tätä markkinoidaan IPA-oluena (India Pale Ale), niin yleinen konsensus on, että se näkyy vain nimessä. Oluelta nimittäin puuttuvat IPA-oluen tyypilliset tekijät: korkea alkoholipitoisuus (5,5%), humalan tuoma vahva katkeruus, hedelmäisyys sekä rikas koostumus. Omakohtainen kokemus toi mieleen lähinnä kotimaisen Olvin. Alkoholia 5%. Hieman katkera, muuten laiha maku. Kiva pullo, peuranpää ja kaikki.

Picaroons-oluet

Paikallinen erikoisuus jota valmistetaan Frederictonissa. Perinteinen brittiläisittäin pantu Ale-tyypin olut josta on saatavana eri versioita kuten Irish Red, Best Bitter ja kausierikoisuutena Winter Warmer. Itse maistelin väriltään punaista Irish Rediä kampuksen idyllisessä maisterikuppilassa. Oluessa hyvin terävä humalan maku joka peittää tehokkaasti alleen muut vivahteet. Alkoholipitoisuus taisi olla 5-5.5%. Hyvä olut.

Tässä tältä erää. Konossööri lupaa myös maistaa ja suositella muitakin paikallisia viinaksia. Pahaksi onneksi suomalaiset Alkot eivät tue yhtään kanadalaista olutmerkkiä, eikä oikein mitään muutakaan. Muutama kämänen kankkuviski löytyy bolagetin hyllyitä, mutta neuvon kiertämään kyseiset pullot kaukaa. Eivät anna oikeaa arvoa paikallisesta juomatasosta.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Kuvia 1

Jepjep. Rapia kuukausi on kulunut siitä kun saavuin tänne Amerikan hattuun. Ajattelinkin nyt siis pistää sekalaista kuvasatoa kuluneelta ajalta. Por favor.









































Hieman kampusta ja kaupunkia





Käytiin porukalla seuraamassa UNBn oman jäkisjoukkueen, Varsity Redsien harjoituksia.















Pubi-ilta paikallisessa. Oikeassa kuvassa Englantilaistyylinen Fish and Chips. Näyttäisi olevan hyvää.














vasemmalla karkkia ja oikealla paikallinen shampoo ja suihkugeeli.














Zoomaa oikeanpuoleista kuvaa niin huomaat jotain tuttua. Vasemmanpuoleista kuvaa ei tarvitse zoomata huomatakseen jotain tuttua.





























UNB Multicultural fair. Ihan kelposia esityksiä. Huomatkaa Ruotsin lippu. Täälläkin?!
Jep.













































Vaihtarikavereitani, joko ostoksilla paikallisessa pikkupuljussa tai ahtamassa Bulgogi-nimisessä Korealaisravintelissa synttäreiden merkeissä.

Heh heh.



Kankkujen viikko alkaa sunnuntaista!

tiistai 9. helmikuuta 2010

McLeod House



Koskapa iso T jo ystävällisesti otti ja paikansikin minut kartalle niin pistän sen tähän linkkinä kaikille. Täällä minä olen. Kuvan kahdesta tiilikerrostalosta vasemmassa. Tosin Google maps-kuva on hieman vääristynyt: täällä on nyt lunta ja pakkasta. Plox.


Asuintaloni sijaitsee aivan kampuksen huipulla ja siksi se on varusteltu omalla ruokalalla, kerhohuoneella ja kuntosalilla, koska välimatkat etenkin yli >12 asteen mäessä ovat joskus sanalla sanoen rassaavia. Talo on punatiilinen, seitsemänkerroksinen -melkein- suorakulmio. Jokaisessa kerroksessa on kaksioiden ja yksiöiden lisäksi oma oleskelutilansa (lounge). Käytävien ja huoneiden suunnittelu tuo etäisesti mieleeni ruotsinlaivan vitoskannen. Talon kaksi ylintä kerrosta on pyhitetty opiskelulle ja ovat siksi 24/7 quiet floors. Siellä minä asun. Huone 722. Penthouse. Jaan huoneeni (n. 10 neliötä) brasilialaisen, italialaisjuurisen uusimiehen kanssa. Kova on sälli puhumaan. Etenkin naisista. Mutta hyvin tullaan toimeen. Talo on btw nimetty erään kuuluisan Frederictonilaisen kirjanpitäjän mukaan. Kuulemma oli kova sälli pitäämään kirjaa aikoinaan.



McLeod on useiden vaihtareiden loppusijoituspaikka. Asukkaiden keski-ikä on siksi muita taloja korkeampi ja meininki aikuismaisempaa. talolle onkin tästä syystä suotu erityisetuuksia muihin taloihin nähden kuten mietojen alkoholijuomien nauttimista yhteistiloissa. En ole käynyt muissa taloissa koska alaovet ovat aina lukossa ja taloihin pääsevät vain niiden asukkaat. Meno on kuulemma kuitenkin aika villiä. Ei McLeodkaan ole kokonaan haavereilta säästynyt. Vähän aikaa sitten talossa oli vesivahinko kun joku löi sprinklerin rikki. Vuosikymmeniä putkissa ollut ruskea vesi syöksyi huoneeseen tuhoten tieltään kaiken. Toisen ja kolmannen kerroksen oleskelutilat ovat tällä hetkellä myös remontin alla vartioimattomasta kokkauksesta johtuneen tulipalon takia. Tähän mennessä meillä on ollut yksi palohälytys, joka oli onneksi tuhnu.

Talolla on oma urheilujoukkue, McLeod Madcows ja paikalliseen tapaan joka kerroksella on oma vastaavansa (usein vanhempi opiskelija). Talolla on myös oma opiskelijoista koostuva talokomiteansa, talkkari, kolme vakisiivoojaa ja oma sotahuuto. Tekemistä järjestetään koko ajan aina pubikierroksista elokuva-iltoihin. Toiminta on täälläpäin enemmänkin talo- kuin oppiainepohjaista, yhtään ilmoitusta biologien omista bileistä en ole vielä nähnyt. Talon kotisivut löytyvät täältä jos lähempi katsaus kiinnostaa. Jostain kumman syystä on Super Mariosta myös tullut tämän talon maskotti. Ehkäpä jatkuvasti tukossa olevien vessanpönttöjen takia.



















(kalja kylmenemässä huoneeni tuuletusikkunassa)


Jotain mun piti tähän vielä lisätä, mutta kun nyt ei vaan tuu mieleen mitä. Josko huomenna.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Lähettäkää minulle uimahousut!

Ensimmäinen kulttuurishokki: kampuksen uimahalli. Kuultuani noin kolme viikkoa sitten, että opiskelijoilla on vapaa pääsy täyspitkään uima-altaaseen en silloin aavistanut, minkälaisen vaivan takana uimahousujen hommaaminen täällä olisi. Niitä ei ole. Uimashortseja taas on; taskullisia Malibu-rantafruittarishorteja joiden kanssa on Suomessa uiminen kielletty uimahalleissa. Niitäkin löytyy vain vähän. Syy? Ei ole sesonki. Speedoja tai vastaavia uimahousuja ei saa edes urheilukaupoista. Uimashorteja löytyy vain usein koosta L ylöspäin. Eivät muuten pysy meikäläisellä jalassa ilman vyötä. Etsintä jatkuu.

Uimahalleissa ei sinulle yleensä annetta avainta tiskiltä, vaan sinun odotetaan tuovan oma lukkosi mukanasi, jolla sitten lukitset kaapin. Lukon lainaus maksaa 2 dollaria. Lukot ovat kaikki kankkujen tekemiä numerolukkoja, jotka avataan seuraavalla helpolla kaavalla:

kaksi tai useampi käännös oikeaan ensimmäisen numeron kohdalle, yksi käännös vasempaan toisen numeron kohdalle ja käännös oikeaan kolmannen numeron kohdalla pysähtyen. Helppoa kuin lapsen(?) tekeminen.

Sisälle mennään ulkokengät jalassa, aina suihkuihin asti joten ota sandaalit mukaan niin saat pistettyä puhtaat jalat sukkiin. Muista uimaloista en tiedä, mutta ainakin kampuksen uimala on jaettu kolmeen rataan nopeuden mukaan: fast, moderate ja slow. Onko tämä rasismia? Hitaassa osiossa vanhukset polkevat vesijumppaa. Menen siis nopeaan kaistaan jossa saan uida 30 sekuntia jonka jälkeen uimavalvoja tulee ilmoittamaan minulle kohteliaasti, että uin liian hitaasti ja minun on poistuttava radalta. Menen siis keskinopeuksien radalle, jossa saan uida 5 min jonka jälkeen minulle huomautetaan, että uin liian nopeasti. Ohittelu on myös kiellettyä vaikka kaikki radat olisivat täynnä ja jengi matelisi koiraa. Mihin sitten? Uin hyppyaltaan päästä päähän kunnes minulle tullaan huomauttamaan, että perseeni pilkottaa löysien uimahousujen takia. Eiköhän se uiminen tältä kertaa riittänytkin. Uimavalvojat ovat 18-vuotiaita tyttöjä; ehkä karvainen suomalaisperäsin ei iske heihin. Saunaa ei tietenkään ole, mutta en sitä kyllä odottanutkaan. Kaupungissa on kuulemma jossain yksi jonkin Wellness-klinikan yhteydessä oleva sauna, mutta siellä ei saa heittää vettä kiukaalle.

Että semmosta. Mutta älkööt kuitenkaan karttako paikallista uimakulttuuria. Se vain vaatii totuttelua. Syynä ratajaolle voi olla yliopiston urheilulinja, jossa tulevaisuuden Phelpsit, Sieviset ja Fraserit tarvitsevat paikan treenata. Tämä hallikonsepti ei myöskään välttämättä päde kaikkiin maan uimaloihin, mutta ihan varuilta mahdollisille matkaa suunnitteleville: ottakaa omat uimavermeet mukaan.

torstai 4. helmikuuta 2010

Campus


Kuvitelkaapa Joensuun yliopisto venytettynä ja sijoitettuna +12 asteen ylämäkeen. Talvella. Nyt teillä on kuva UNB:n kampuksesta mielessänne. Siis jos olette nähneet Joensuun yliopiston talvella. Tässä kuitenkin hahmottamisen helpottamiseksi hieman kuvia:




























Ihan kivan näköstä. Kivitaloja. Paljon kivitaloja.University of New Brunswick on Kanadan vanhin (vuodesta 1785 asti toiminnassa ollut, mutta alun perin King's College-nimellä toiminut) englanniksi opettava yliopisto. Opiskelijoita on rapiat 11000, koulutusohjelmia 75 ja tiedekuntia 14 (arts, business administration, computer science, education, engineering, forestry and environmental management, kinesiology, law, nursing, Renaissance College, science, applied science ja business). Yliopisto on jaettu kahteen kampukseen joista päämaja on Frederictonissa ja pienempi sivupiste (paikallinen Savonlinnan kampus) St. Johnin kaupungissa. UNB pullistelee Kanadan mittakaavassa (muiden saavutustensa ja ylivertaisuutensa ohella) korostetulla tutkimuspainotuksellaan.

(kampuksen kartta: Mcleod House merkittynä ympyrällä, Bailey Hall punaisella, McConnell Hall sinisellä ja Harriet Irving Library violetilla laatikolla.)


Mutta se faktoista, miltä se sitten oikeasti maistuu? Asun itse kampuksen huipulla, McLeodin talossa ja matkaan kampuksen juurelle menee kävellen 10 min (5 if run a little). Jokapäiväinen määränpääni on Bailey Hall, biologian laitoksen kivijalka. Paikka on hieman karu verrattuna muihin rakennuksiin. Biologia ei ole tämän puljun ylpeys, tietotekniikka, ohjelmointi ja kinesiologia taas ovat. Mutta kyllä tämä minulle kelpaa. Henkilökunta on täällä yhtä lähestyttävää kuin Karjalan kunnailla. Lajiluokkaa ei ole, vain raatokomero. Bailey Hallia ja sen viereistä rakennusta, Tiedekirjastoa yhdistävä kasvihuonetunneli on miellyttävä lisä arktiseen arkeen. Lisäksi luokista ja labroista löytyy kaikkea pientä kuriositeettia. Kuten luurankoja kaapeissa. Arvasin.


Oletko koskaan haaveillut yliopiston omasta ruokakaupasta? Täältä se löytyy, ison maailman tyyliin. Lisäksi täältä löytyy myös vaatekauppa, parturi, kirjakauppa, uimahalli, kuntosaleja, kaksi urheiluhallia (yksi golfille ja toinen jääkiekolle) sekä ilmainen taksi kampuksen alueella. Kampuksen arki pyörii pääosin kolmen rakennuksen, Harriet Irving-pääkirjaston, McConnell Hallin pääruokalan ja Student Union Buildingin, ystävällisemmin SUBin ympärillä josta löytyy mm. edellämainitut parturi, kauppa ja vaatehtimo. Lisäksi mäestä löytyy monia erinäisiin tarkoituksiin tehtyjä rakennuksia kuten observatoriota, kampuksen poliisin päämajaa, alumnien rakennusta, kirkkoa jne.


Vaikka elo mäen huipulla järsii välistä hieman etäisyyksien takia, ei täältä voisi saada parempaa näköalaa koko keskustaan. Kuin oma Puijonmäki.