Alkoholipolitiikka Kanadassa

Heippas,

avasin tuossa rankan päivän (8-22) päälle yhden oluen ja innostuinkin sitten oikein kirjoittelemaan iltapuhteeksi hieman totuuksia kankkujen tenuiluista:

Paikallinen suhtautuminen päihteisiin on tutun skandinaavinen mutta maustettu kanadalaisella asenteella. Basicly, kalja maistuu. Ja sitä kuluu paljon. Etenkin opiskelijapiireissä. Myös vahvat alkoolit tekevät kauppansa. Mutta perussuomalainen perskänneily ei kuulu aina illan vakiovarusteluun. Jengi on ainakin akateemisissa piireissä enemmänkin bailabaila-orientoitunutta. Muutama stubu ja väliin pari terävää jotta saadaan jalka nousemaan ja bileet käyntiin. Sitten vaan teknoa kajariin. Ei sen enempää. Totta kai joukkoon mahtuu aina muutama överi joilla katse seisoo, huuli lurpattaa ja käsi hamuaa.

Keskiarvoltaan kuitenkin: KANADALAISET EIVäT OSAA JUODA. Mutta kovia he ovat kehumaan “sikailuillaan”. On hieman ironista, kun illan lopussa jengi kehuu taukoamamatta olevansa ihan sikakännissä mutta ei edes hoipertele tai sammalla. Seuraavana aamuna sitten kehutaan kilvan kuinka kännissä sitä oikein oltiinkaan. Ei olisi eka kerta kun kuulen kommentin “man I was WASTED last night” hemmolta, joka joi kuusi kaljaa, kävi yömakkaralla ja meni nukkumaan aamukahdelta ilman sen kummempia porsasteluja tai ykäilyjä. Mokomatkin tissiposket.

Alkool on täällä kaupasta ostettuna Suomea kalliimpaa. 10 e sixpäkistä? 30 e rommipullosta? Syynä tähän on paikallishallituksen verotuspolitiikka. Provinssissa hallitsee nimittäin Alkomainen kartellitoiminta. Juomaa saa vain Alcool NB liquor -myymälöistä. Nämä kaupat ovat usein integroitu isoihin ostareihin. Mitään alkoholia ei saa lähikaupoista tai kioskeista.

Provinssin hallitus siis isännöi alkoholin myyntiä ja vetää välistä semmoset verot joiden edessä Vanhasen raittiusaate kalpenee kerrasta. 3 $ viinipullo maksaa verojen kanssa 10 $! Sama koskee bensaa ja tupakkaa. Hinnat ovat röyhkeitä. Kapitalistinen politiikka on provinssikohtaista joten se voi vaihdella, mutta useimmiten sikailevat johtoportaan rötösherrat mätkäisevät kunnon hinnan kaikelle kivalle. Yleisesti ottaen paikallisten viinakauppojen varustelutaso vastaa Alkoa, btw.

Viinahan korkea hinta ajaa normihemmon baariin. Ja jos alkoholi on kallista kaupassa se ei todellakaan ole sitä baarissa. Tuoppi maksaa n. 2-3 e. Erikoisiltoina sen saa eurolla. Ei siis ihme että baarit sun muut juottolat ovat täynnä melkein joka ilta. Viinan kohdalla homma on sama. Ei ole poikkeuksellista saada lasillista hyvää viskiä (joka Suomessa olisi helposti 8-10 e) alta viiden euron. Paikallinen erikoisuus (ainakin minulle oli) on pitcher: neljän litran vetoinen kannu täynnä bisseä joka yleensä tilataan seurueelle. Maksaa noin 8 e. Ja siitä on olemassa jättikoko. Irkkulainen after-work on myös suvaittavaa toimintaa täälläpäin, joissain tapauksissa jopa in-the-middle-of-work. Jengi tissutelee esim. labrapalaverien aikana. Julkinen juopuminen katsotaan kuitenkin paheksuttavaksi, joten älkää hyvät ihmiset tulko kännissä täällä luennolle tai mihin muuhunkaan julkiseen tilaisuuteen. Ette te sitä Suomessakaan tee. Paitsi vappuna.

Entäs huumeet? Provinssilla on nollatoleranssi kannabikselle mutta ainakin paikallisten mukaan tämä on Kanadan ganjapitoisimpia paikkoja. Talomme takana oleva metsikkö on perinteinen pössyttelypaikka ja joka kerta kun siitä olen ohi kulkenut, olen kuullut epämääräistä mölyä puitten takaa. Metsäpläntti on muutenkin narkkareiden wonderland joten pimeällä sinne ei kannata mennä uhalla haahuilemaan.

Hasish on pop. Arviolta joka neljäs tapaamani opiskelija on myöntänyt kokeilleensa ganjaa: minulle sitä on tuputettu tähän mennessä kolmissa kotibileissä. Asuntoni lähellä haisee myös aina välistä hienoinen hartsin vivahde vaikka sauhuttelu talon sisällä ja kulmilla onkin kiellettyä. Muista huumeista en tiedä, mutta ainakin kaupungin intiaanireservaatin alkuperäisasukkaista valitettavan suuri osa on narkkareita.

PS. Nimeni versioiden lista sen kuin kasvaa- tänään sain taas uuden: Tatio. Pitäsköhän ihan piruuttaan kokeilla sitä Iivaria vaihteeksi.

Ensi kertaan!
-Tatio

Liikenne

TööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööT

Tätä ääntä et tule kuulemaan paljon Frederictonissa. Siis, luodaanpa pieni katsaus paikalliseen liikennekulttuuriin.

Autoilijat täälläpäin ovat kilttejä: jos he näkevät jalankulkijan 5 m lähempänä tien reunaa taajama-alueella niin auto jarruttaa antaakseen tietä. Kukaan ei soita torvea tai huutele. Tähän kesti aikansa tottua. Suomen normeihin akklimoituneena napotan siis vieläkin usein kiltisti tien reunassa etualallani pysähtynyt auto, jonka kuski viittilöi kohteliaasti minua menemään tien yli. Suojateitä on mutta ei joka paikassa missä niitä tarvitsisi. Esimerkiksi isot tiet (4 kaistaa) ylitetään usein peuramaisen notkeilla hypyillä pään samalla pyöriessä joka suuntaan. Moottoritielle ei kukaan järkipäinen edes mene hillumaan, siellä ei pysähdellä. Fredericton on rauhaisa pikkukaupunki jossa kellään ei näytä olevan kiire. On kuin autoilijat olisi tehty palvelemaan jalankulkijaa. Aina on aikaa pysähtyä ja antaa tietä, vaikka keskellä risteystä.

Säännökset koskien ajon aikana luuriin puhumista ynnä kaiken maailman kahvikuppien kanssa supeltamista ovat aina provinssikohtaisia ja New Brunswickissa ei kännykkään puhuminen ole kiellettyä ajossa. Siksi tiellä näkyykin surullisen paljon juuri ajokortin saaneita (18 v.) pikku G-kopiota isien isoissa citymaastureissa kädet täynnä kaikkea muuta kuin rattia. Kun tähän lisätään jenkkilästä tullut tapa ajella pienissä niin on ihme että täälläoloaikanani on asuintaloni juurella sattunut vain yksi luita katkonut kolari. Laki kylläkin kieltää kännissä hurjastelun nollatoleranssilla, mutta useilla teineillä on tapana ottaa yksi/kaksi alle ennen rattiin lähtöä. Eihän se haittaa, kunhan vain tietää rajansa? Right?

Muita hullunkurisia paikallissäännöksiä ovat mm nämä:
1. Punaisiin pitää pysähtyä, mutta ei jos käännyt oikealle.
2. Risteyksessä ollessa pitää vaihteen olla aina vapaalla.
3. Risteyksen yli mentäessä ei saa vaihtaa kakkoselle, vaan koko risteys on ajettava ykkösvaihteella.
4. Pysähdyksissä olevien koulubussien eteen/taakse pitää pysähtyä n. 30 m ennen itse bussia.

Monet näistäkin säännöksistä ovat pilkunviilaamista eikä niitä aina edes totella. Mutta kuulemma ajokokeessa niiden rikkomisesta tulee pitkä miinus :). Suomalaisella ajokortilla saa ajaa tässä provinssissa 3 kuukautta jonka jälkeen pitäisi siis hakea paikallista ajokorttia. Ohops, sehän aika on mulla noin kahden viikon päästä. Ihan jännittää haenko canadalaista korttia ja maksan taas ajokokeesta ja kirjallisesta.

Otin pari päivää sitten taksin keskustasta kampukselle. Matkaa oli varmaankin 4 km. Hinnaksi tuli 4 euroa. Jep. 4 euroa. Taksit täällä ovat halpoja ja siksi alan viimeinkin ymmärtää niitä ulkomailla oleilleita suomalaisia, jotka kotimaahan tultuaankin jatkavat takseilla suhaamista. Paikallisia taksifirmoja on monia ja kilpailu pitää hinnat matossa. Lisäksi taksit hakevat sinulle viinaa, pitsaa tai vaikka sohvan kuriirityyliin jos näin sovitaan. Semmoset on kuviot täällä.

Julkinen liikenne sitä vastoin on hanurista. Koko maassa. Pitkän matkan bussit maksavat saman verran kuin Suomessa (ilman opiskelija-alennusta) mutta matkat kestävät paljon pidempään. Junien kohdalla on sama juttu. Paikallisbussit kulkevat harvoin eivätkä kata läheskään koko kaupunkia. (Bussilippu on kylläkin 1,50 e). Helpoin tapa omatoimista matkustelua ajatellen onkin oman auton vuokraus. Viikon vuokra on paikasta ja tavasta riippuen 500-800 $ (450-600 e raundabaut). Ja sitten vielä bussien pysäytysnapit, niitä ei usein ole. Nou hätä: useissa dösissä pysäytys"nappi" on joko ikkunoiden päällä juokseva keltainen naru tai ikkunoiden listoissa oleva pitkä, ketainen nauha. Etsi keltaista väriä - sillä pysähtyy. Kertamaksukin busseissa suoritetaan vain tiputtamalla raha omatoimisesti kuljettajan vieressä olevaan kirstuun. Kuittia on turha pyydellä.

Sitten ihan muihin uutisiin. Ei, en ole vielä kerennyt uppimaan USA :n kuvia nettiin, teen sen hetikohta. Täällä oli juuri äsken aika keväinen keli verrattuna Suomeen, mutta takatakatakatalvi yllätti juuri. Lunta on taas kunnolla. Olen oppinut monia mielestäni aika huvittavia ilmaisuja kuten Totes (totaalisesti), Brutal (suomeksi: aika hirvee), Shitbox (puhuttaessa huonosta autosta) ja Eyeballing. Pidän etenkin viimeisestä; minäkin alan tästä eteenpäin silmämunailemaan. Minulla on myös jokin outo allergia joka syntyy kampuksella tarjoiltavasta ruuasta. Olen jo käynyt asian tiimoilta lääkärillä ja allergiaspesialistilla, mutta kumpikaan ei osaa sanoa mikä turvottaa kurkkuni umpeen (tai kumpaakaan ei kiinnosta koska allergioitahan ei Kanadassa ole olemassakaan). Olen tällä hetkellä Aerius-lääkityksellä ja jouduin ostamaan EpiPen-epinefriiniruiskeen (hinta 90 e) ihan kaiken varalta. Todennäköisesti en sitä kuitenkaan tarvitse. Aerius auttaa tarpeeksi. Voisin kylläkin jossain vaiheessa iskeä 0,3 mg epinefriiniä reiteeni ja katsoa mitä kaikkea kivaa elimistössäni tapahtuisikaan. Ihanan tieteellistä eikä mene ruiske hukkaan kun se kerran on ostettukin!

Ilmoja pidellen, Tapio.

Simpsonien koulubussi!

New York City Boy 2/2

Manhattanin saari. Se tuli käytyä läpi aika hyvin. Paikallista tunnelmaa, nähtävyyksiä ja ison maailman ruokakulttuuria. Iso omena on liian muhkea pala syötäväksi yhdellä haukulla ja siksi päätinkin viipaloida sen teille valmiiksi. Ja palan painikkeeksi kuvia.

Ihmiset:

Nykissä vallitsee isojen kaupunkien kasvottomuus, täällä ei toisiin pälyillä vaan taulu pysyy vakaasti keskittyneenä kävellessä maahan 10 metrin päähän. Ystävällisiä nykkiläiset kyllä ovat. Aina auttamassa ja neuvomassa lähimmän metroaseman tai putiikin joka on turistiparalta hukassa. Ynseä ulkokuori on siis usein lumetta. Poliisit ja muut viranomaiset taas ovat usein ilahduttavan tylyjä. Malliesimerkki lienee USA:n rajan tullivirkailija jota ei kauheasti kiinnostanut, olimmeko täyttäneet ESTA-lomakkeen netissä vai emme, teimme sen kuitenkin uudestaan tulliasemalla. Lisäksi sormenjäljet kaikista sormista, vakava kasvokuva (joka piti ottaa kolme kertaa uusiksi kun nauratti koko tilanne niin maan julmetusti) sekä noin parisenkymmentä kysymystä mistä tultiin, mihin mentiin, montako päivää, oliko majapaikka jo tiedossa, olimmeko osallistuneet natsien juutalaisvainoihin ja että oltiinko diplomaattisen koskemattomuuden piirissä. Koko rulianssi kesti tunnin kolmelta henkilöltä ja maksoi (!) 6 dollaria/kärsä. Toinen malliesimerkki oli New Yorkin osavaltion poliisi joka pysäytty meidät matkalla Montrealiin, kun takavalomme eivät olleet kunnossa. Autossamme oli jo matkan alusta ollut jokin vika valojen kanssa, kun joskus takavalot sammuivat vaikka kojelaudassa paloi vielä merkkivalo, joskus taas toisin päin. Meidät pysäytti pyylevä, kiharatukkainen, silmälasipäinen ja suhteellisen ruma naispoliisi jolla oli hyvin suora lähestymistapa: ensiksi hän kysyi oltiinko me humalassa, huumeissa tai onko meillä edellämainittuja autossamme. Sitten hän pyysi kummankin ajokortit ja samaan hengenvetoon pyyhki perseensä sekä suomalaisella että singaporelaisella ajokortilla. Varauduin että näin voisi käydä, koska vaikka suomalainen körkortti kelpaa periaatteessa kaikkialla USA:ssa, niin yksittäisillä osavaltioilla on omat lakinsa ja poliisihan ei ole koskaan täällä väärässä. Reissu jäisi siis meidän osaltamme siihen: ei USAlaista ajokorttia, ei oikeutta ajaa. Seuraavaksi pyydettiin auton vuokraussopimus. Poliisitäti otti meidän ajokortimme ja sopimuksen ja meni puuhailemaan pariksi minuutiksi autoonsa jonka jälkeen tuli ilmoittamaan että antaa meidän mennä tämän kerran. Ei kuulemma saanut selvää sopimuksesta. Se oli kirjoitettu Suomeksi. Taisi myös haluta välttää paperityötä. Problems officer?

Ruoka:

Safka Nykissä on monipuolisen aunuksesta. Mistä täältä saa terveellistä ja suht halpaa ruokaa? Kiinalaiset keittiöt saavat niskaotteen, seuraavana tulevat muut kansallisuudet kuten italialaiset, ranskalaiset, kreikkalaiset ym. Yhden kadun päästä päähän kävely yleensä antaa aika hyvän valikoiman etnisistä ruokaloista. Suomelle tyypillisiä kebabmestoja ei pahemmin näkynyt. New York Cuisine on sitä mitä itse haluaa syödä. Kun minulla kerran oli matkakaverina singaporelainen niin meidän safka oli aika itämaispainotteista. Lounaaksi kokeiltiin sitten kaikki korneimmat mestat: Dunkin’ Donuts, Burger King, KFC, Wendy’s, Friendly’s ynnä muut. Muutamaa paikkaa suosittelen tässä nyt, pistäkää ylös jos Nykissä pyöritte.

Organic Grill

Suma Sushi

Quantum Leap

Kaupat ovat aina lähellä ja kiinalaiskorttelista viimeistään saa tuoretta hyvää. Meidän majapaikkamme lähellä majaili hedelmä-ja vihannesmyymälä, joka oli kattavan mahtava mesta. Ai niin, jos ja kun ajatte pitkin Amerikan teitä, niin varatkaa mukaan hedelmiä ja vihanneksia: matkan varrella on nimittäin vain McDonaldseja, Burger Kingejä ja Dunkin’ Donutseja. Ei ihme että tämä kansa on niin tuhtia.

Liikenne:

Oli muuten ensiksi aikamoinen yllätys kun kaveri päätti ajaessaan ohittaa rekan tiukassa mutkassa 120 km tuntivauhdissa huomioimatta ollenkaan vastaantulevaa liikennettä ennen kuin tajusin, että Kanadassa ja USAssa on kokonaan yksisuuntaiset valtatiet. Kaistoja on kolme, joista oikeanpuoleinen on hitaille kuskeille, keskimmäinen rekoille ja vasen ohitteluun. Missään laissa ei kai näin sanota, mutta käytäntö on tämä. Rekkamiehet kuvittelevat omistavansa tien, joten heidän kanssaan ei pidä kisata. Tulee torvesta aika nopeaan. Lisäksi valtateiltä (National highways) voi poistua myös vasemmalle mikä kuulosti kyllä ensi alkuun itsemurhalta, mutta kyllä siihen tottuu. Tietulleja oli myös aika lailla ja niihin saakin varata pikkurahaa. Itse ajo Mainen kautta New Yorkiin kustantaa abaut 10-15 e pelkkiin tulleihin. Nopeusrajoitus kaupunkien ulkopuolella on 65 mph (120 km) ja kaupungeissa usein 40 mph. New Yorkissa lähes kaikki kadut ovat yksisuuntaisia, yhtenä poikeuksena ainakin Broadway. Parkkipaikkaa New Yorkista on mahdoton löytää ja parkkitalo maksaa 15-25 USD/vrk. Kanadassa ei autossa ole pakko olla edessä rekisterikilpeä (takakilpi riittää), mutta New Yorkissa poliisi sakottaa (65 $) etukilvettömiä autoja. Voi Itku. Pitää ihan mainita, että ne netistä löytyvät kuvat Nykin loputtomista autojonoista ovat otettu keskipäivällä ja ihan keskustasta. 500 metriä Time Squaren ulkopuolella voi ajaa aika vapaasti ja yöllä saattaa olla niin että olet ainoa auto Nykin kujilla. Nykissä ollessasi ota Metro! 7 päivän kortti rajoittamattomalla käytöllä on 27 dollaria. Suosittelen. On myös hyvä muistaa, että kun olet mennyt kortilla metron turvaovista sisään niin et voi käyttää korttia seuraavaan 20 minuuttiin. Näin ehkäistään liikakäyttöä. Olen kuullut Nykin Metroista kaikenlaista mutta näin omien kokemusteni perusteella:
-Et saa puukosta heti kylkeesi metrossa ellet välttämättä halua matkustaa aamuyöllä Bronxiin.
-Jengi on hiljaista, mutta suhteelisen normaalia. Hyypiöitä ei näy paljon, ainakaan Manhattanin alueelle.
-Minua ei kertaakaan edes yritetty ryöstää
-John Mclane, Max Payne tai Lisko eivät seikkaile ainakaan New Yorkin metrotunneleissa, vaikka media niin väittääkin.

Nähtävyydet:

No nyt päästiin asiaan. Nykissä on paljon nähtävää ja sain tarkastettua neljässä päivässä ainoastaan Manhattanin saaren. Muu Nykki sitten seuraavalla vierailulla. Ainakin Ground Zero, FlatIron, Times Square, Hard Rock Café New York, Nintendo World Store, Image Anime (en suosittele), Forbidden Planet (sori- ei pornoa, mutta kaikkea ihan täräyttävän siistiä populaari/mediakulttuurikamaa: suosittelen!), Battery Park, Wall Street, Harlem, Chinatown, Little Italy, Brooklyn Bridge, Empire State Building, Rockefeller Center (NBC-studiot, Radio City Music Hall), Keskuspuisto, Museum of Natural History, Central Station, Public Library, Broadway, Vapaudenpatsas, Ellis Island.. unohdinkohan jotain? Muutama huomautus: jos haluatte Nykinvierailulla päästä patsaan kruunuun (pään observatorioon) niin lippu pitää varata mielellään pari kuukautta etukäteen. Kruunuun mahtuu vain 8-10 ihmistä, joten järjestely on ymmärrettävä. Kunnon matkailija ottaa myös ja lohkaisee osan kaupungin kulttuuritarjonnasta eikä pälyile vain nähtävyyksiä. Suuntaa siis illalla Harlemin historiallisen kaupunginosan blues/jazzkuppiloihin tai repäise ja osta 17 dollarin lippu legendaarisen Apollo-teatterin joka keskiviikko järjestettävään amatööri-iltaan. Kyseisestä mestasta ovat mm. James Brown ja the Jackson Five ampaisseet maailmalle. Toinen vaihtoehto on suunnata keskustan yöelämään muistaen kuitenkin, että monessa mestassa on pääsyvaatimuksena tietty pukukoodi. Bronx yöllä olisi ollut varmaan myös aika kokemus, mutta se jääköön ensi kertaan. Villuksen seuraava syysexcu sinne!

Raha:

Rahaa palaa rundaajasta riippuen 30-2000 e/ päivä. Majoitus lähtee halvimmillaan 20 dollarista. Kämppää etsiessään kannattaa stekata ainakin istopover ja hostelsnyc. Eka on sivusta, jossa voit etsiä punkkaa yksityishenkilöiltä jotka tarjoavat majoitusta muutamaksi yöksi. Sivusto vaatii kirjautumisen. Toka sivusto antaa kattavan listauksen Nykin hostelleista. Itse päädyimme Hostelling Internationaliin. Aika romuinen, mutta kyllä siellä nukkui.
Safkaan kuluu 10-20 dollaria päivässä, jos haluaa poiketa rice'n'spice-linjalta. Oma auto tuo lisäkustannuksia.

Oli muuten kiva nähdä myös muutama tuttu Big Cityn hulinassa…

Seuraavaksi vuorossa Montreal.
Ai niin

koitan myös ylösladata Nykin kuvat Zippinä nettiin ja pistää sitten linkkiä tänne tai lärvikirjaan josta ne voi sitten ladata koneelleen.

New York City Boy 1/2

Iso omena, muailmankaikkeuden napa. Matka sinne alkoi 27.2 iltapäivällä. Mukana oli kolme vaihtaria (Suomi, Australia ja Singapore) ja alla Suzuki Swift tjsp. Edessä 11 tunnin ajomatka. Mielenkiintoinen asetelma kun ajatellaan, että keli oli paikka paikoin aika lumimyrskyinen, tie jäässä ja ratissa oli vuoronperään kaksi normaalisti tien vasemmalla puolella ajavaa ihmistä ja välillä taas koko Pohjoiskalotin huonoin kuski (minä). Matka kestikin loppujen lopuksi 16 tuntia, koska emme olleet laskeneet mukaan viivästyneitä tulliselvityksiä, shoppailua rajan Tax-Freessä, lukuisia pysähdyksiä ja tankkauksia, huonoa keliä sekä tietenkin ojaanajoa. Viimeksimainittu tapahtui, kun heräsin pelkääjän paikalta torkuilta ja huomasin singaporelaisen ajavan satasta tiellä, jossa lumisateen takia oli näkyvyyttä n. 15 m, loskaa tien pinnalla viiden sentin kerros ja kiivas ohittelu käynnissä. Ajattelin hetken menoa katseltuani huomauttaa herralle että kannattais varmaankin hiljentää. En saanut siihen tilaisuutta. Yksi nykäisevä kaistanvaihto, auto liirtoon ja parin täyspyörähdyksen kautta perä edellä ojaan. Luita ei murtunut, matkatavarat olivat ehjiä ja autossa ei naarmuakaan. Aika hyvin hoidettu kuskilta, sanoisinko. Kiitos myös suojelusenkelille. Takana ajava auto pysähtyi ja kuski soitti hinauspojat paikalle. Australia ja Singapore olivat vielä hieman shokissa. Mitä tekee Suomi? Ottaa kameran esiin ja nappaa tietenkin matkakuvia muistoksi! Eikun hinaus takaisin tielle, 90 $ vinssijenkille kouraan ja menoksi. Puoltoista tuntia siinä kului. Perillä Nykissä oltiin sitten aamukuudelta: voin sanoa että kyllä nukutti matkalaista aika makoisasta.

Vinkkinä muille. Jos matkaatte Yhdysvaltoihin Kanadasta suomalaisina niin ette tarvitse muuta kuin täyttää ESTA-kaavake netissä etukäteen, jonka löin linkkinä tähän. varokaa huijauskaavakkeita! Oikean kaavakkeen täytöstä ei tarvitse maksaa, huijarit veloittavat. Autoa vuokratessa Kanadasta kannattaa myös ottaa huomioon seuraavia seikkoja:

-Tarkista salliiko autovuokraamo autojensa menevän USA:n. Kymmenestä kysymästäni vuokraamosta ainoastaan Hertzin autot saivat.
-Kanadassa saat länsimaiseen tapaan maksaa alaikäisyydestäsi: alle 21-vuotias ei saa vuokrata autoa ja alle 25-vuotiailta peritään 15-30 dollarin lisämaksu/päivä.
-Mielenrauhavakuutus lähtee mukaan n. 40 dollarilla/päivä
-Löpö maksaa n. 40 dollaria/tankillinen Kanadassa ja 25-30 dollaria USA:ssa.

-Kaikkine näinen kustannuksineen viikon autovuokralle tulee hintaa n 1000 dollaria (750 e).
-Ei, vaikka vuokraatkin auton Herztiltä, et saa jättää autoa Herztin Nykin toimipisteiden pihaan säilytykseen. Parkkeeraa siis Bronxiin ja sano että omapahan on valintanne.

750 e jaettuna kolmelle ei kuulosta pahalta nakilta, mutta halvemallakin pääsee. Kunnon kujalainen pistää Vertaa.fi-sivustolle autovuokrahakuun halutun lähtöpaikan ja palautuspaikan (tässä tapauksessa Fredericton) ja kone etsii sinulle Suomessa toimivia autovuokraamoja joilla on kytköksiä Pohjois-Amerikkaan. Eli vuokraat suomalaisena auton Suomesta. Tarvitset vain suomalaisen luottokortin. Ja saatat päästä jopa 200 e halvemmalla. Näin saat myös neuvoteltua USA-kelpoisen auton joltain muuta vuokraamolta kuin sikahintaiselta Hertziltä. Entäpä lentäen Nykkiin? 900 dollaria. Bussilla? Kaksi päivää ja 200 dollaria: yhteen suuntaan siis. Junalla? Useimmiten suoraa tietä ei ole vaan joudut koukkaamaan jonkun ison kanadalaisen rajakaupungin (kuten Montrealin) kautta. Hinta suunnilleen sama kuin bussilla. Joo kyllä, eiköhän se auto ollutkin ihan hyvä ratkaisu.

Kanadatuliaisia tutuille New Yorkiin: vaahterasiirappia, hammaspaikkapastilleja ja hupparimajava.

Mättö

Eli katsaus paikalliseen ruokakulttuuriin.

Yhdysvallat on yleisesti tunnettu siitä että kaikki on siellä suurta. Kanadan tapauksessa ei näin usein ole mutta kyllä suomalaisen opiskelijan piti silti tottua aika erilaiseen safkakulttuuriin.

Kampuksen ruokaloissa on tarjolla aamupala, lounas ja päivällinen. Jokaisen kampuksen asunnoissa asuvan on hankittava niin kutsuttu meal plan. Tarjolla on 19, 14, 12 tai 10 ruokailua viikossa tai vaihtoehtoisesti 200 ruokailun lukukausipaketti. Minulla on 19 ruokailun plan. Jokaisen ruokailun yhteydessä opiskelijakorttisi höylätään ja yksi atria poistuu viikottaiselta tililtäsi (paitsi tietenkin 200 aterian lukukausivaihtoehdossa, jossa viikkorajaa ei ole). Ruokailujen lisäksi saat käyttöösi samalle kortille tietyn määrän rahaa, aterioiden määrästä riippuen (70, 150, 190 TAI 215 $) koko lukukauden ajaksi. Tällä rahalla voit sitten ostella kahvia ja pullaa ynnä muuta hiukopalaa.

Entäs se ruoka? Kampuksen pääruokalassa on Pizza-Rax-meininki: kun olet maksanut itsesi sisään, saat syödä niin paljon kuin napa ruskaa. Meinasi muuten omalla kohdalla lähteä alussa hieman käsistä.

Alla on pieni lista siitä mitä sieltä ruokalasta oikein sitten saakaan:
- International: pastaa, riisiä, katkarapukasaria, wokkia...
- Classic: kaikkea lihamurekkeen ja täytetyn patongin väliltä, myös kasvis.
- Pizza: sitä juuri, myös kasvis.
- Deli: erilaisia herkkusalaatteja.
- Soup: sitä juuri, myös kasvis.
- Grill: hampurilaisaterioita, hodareita ynnä muuta epäterveellistä, myös kasvis.
- Salads: rakenna oma salaattisi, myös kasvis.
- Bread: leipää eri täytteillä majoneesista metsästäjänleikkeeseen.
- Drinks: Pepsi, Orange Crush, 7 up, milkki, suklaamaito (kaikkien suosikki), root beer, omenamehu, karpalomehu...
- Condiments: kurkkusalaatit ja ketsupit.
- Desserts: TAIVAS. Kakkuja, jäätelöä, keksejä, hedelmiä, hyytelöä, piiraita, suklaaleivonnaisia, kermavaahtoa, vanukkaita....
- Breakfast: aamupalaleipiä ja muroja, myös all-bran.
- Coffee: viittä eri kahvilaatua.

Ei tuu ainakaan nälkä kun kerran on kolme kunnon ateriaa päivässä. Paitsi viikonloppuisin. Silloin on tarjolla vain brunssi (n. klo 11) ja päivällinen.

Aamiainen on 7:30-10:30, lounas 11:00-16:00 ja päivällinen 16:30-19:30. Ja kun kerran ruokalasta saa ottaa mukaan pari hedelmää, niin se ajaa mukavasti iltapalan. Pääruokala on aika pitkällä, joten onneksi talomme oma ruokala palvelee. Ja safka on muutenkin paljon parempaa ja terveellisempää. Pääkokkimme Thomas, joka on muuten rumin ja asenteellisin kokki mitä olen tähän mennessä tavannut haluaa pitää McLeodin linjan terveellisenä ja kotiruokaisena. Pizzaa et saa, mutta perunamuusia kyllä.

Itse olen kaurapuuromiehiä, joten oikealla näkyvä aamiainen on aika tuhtia kamaa. Kankut rakastavat USA:laisten tapaan munakokkelia (scrambled eggs), friteerattuja perunasilppuja (Hash Browns), friteerattuja pottukroketteja(tater tots) ja pekonia. Silti santsaan. Onneksi talossa on kuntosali, jossa käyn PUMPPAAMASSA neljänä aamuna viikossa aina ennen aamupalaa TIUKAT TREENIT. Ei oo KYNÄNISKOILLA asiaa sinne puntille, kun on kaikilla Greg Valentinon nimmarilla varustetut vyöt.

Itse kanukkien ruokakaupoissa silmiinpistävin ero on ensinnäkin pakettien koko. Onko pakko ostaa 18 kananmunaa jos haluaa vain kuusi? Täkäläiset syövät myös epäilyttävän paljon selleriä. Leipiä on kahdenlaisia : leipää ja bageleita jotka asiaan vihkiytymättömille ovat periaatteessa hieman suolaisia leipädonitseja. Maito on myös pakattu muovipusseihin joissain tapauksissa, which is funny. Mereneläväisiä on tarjolla paljon, etenkin hummereita. Paikalliset syövät myös uskomattoman paljon pizzaa. Pizza on täällä yhtä yleinen murkina kuin riisi idässä. Joka paikassa ja tapahtumassa on tarjolla pizzaa. Ja vaahterasiirappia. Voi että, kanadalaisen aamu ei ala ilman pannaria vaahterasiirapilla. Paikallinen erikoisuus on myös n.k. beavertail. Kuulostaa mehukkaalta, mutta kyseessä on periaatteessa kotoinen munkkipossu ilman hillotäytettä.

Minulta pyydettiin tuossa aiemmin keväällä luettelemaan reseptejä suomalaiseen ruokailtaan. No, se ilta oli ja tarjolla oli ruokia kuten suomalaista kalakeittoa, Karjalanpaistia, perunamuusia, ruskeaa kastiketta ja juureksia. Hyvää oli. Kiitos keittiölle. Om nom nom nom.

Finnish fish soup ja Carelian stew w. mashed potatoes and brown sauce.