Liikenne

TööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööT

Tätä ääntä et tule kuulemaan paljon Frederictonissa. Siis, luodaanpa pieni katsaus paikalliseen liikennekulttuuriin.

Autoilijat täälläpäin ovat kilttejä: jos he näkevät jalankulkijan 5 m lähempänä tien reunaa taajama-alueella niin auto jarruttaa antaakseen tietä. Kukaan ei soita torvea tai huutele. Tähän kesti aikansa tottua. Suomen normeihin akklimoituneena napotan siis vieläkin usein kiltisti tien reunassa etualallani pysähtynyt auto, jonka kuski viittilöi kohteliaasti minua menemään tien yli. Suojateitä on mutta ei joka paikassa missä niitä tarvitsisi. Esimerkiksi isot tiet (4 kaistaa) ylitetään usein peuramaisen notkeilla hypyillä pään samalla pyöriessä joka suuntaan. Moottoritielle ei kukaan järkipäinen edes mene hillumaan, siellä ei pysähdellä. Fredericton on rauhaisa pikkukaupunki jossa kellään ei näytä olevan kiire. On kuin autoilijat olisi tehty palvelemaan jalankulkijaa. Aina on aikaa pysähtyä ja antaa tietä, vaikka keskellä risteystä.

Säännökset koskien ajon aikana luuriin puhumista ynnä kaiken maailman kahvikuppien kanssa supeltamista ovat aina provinssikohtaisia ja New Brunswickissa ei kännykkään puhuminen ole kiellettyä ajossa. Siksi tiellä näkyykin surullisen paljon juuri ajokortin saaneita (18 v.) pikku G-kopiota isien isoissa citymaastureissa kädet täynnä kaikkea muuta kuin rattia. Kun tähän lisätään jenkkilästä tullut tapa ajella pienissä niin on ihme että täälläoloaikanani on asuintaloni juurella sattunut vain yksi luita katkonut kolari. Laki kylläkin kieltää kännissä hurjastelun nollatoleranssilla, mutta useilla teineillä on tapana ottaa yksi/kaksi alle ennen rattiin lähtöä. Eihän se haittaa, kunhan vain tietää rajansa? Right?

Muita hullunkurisia paikallissäännöksiä ovat mm nämä:
1. Punaisiin pitää pysähtyä, mutta ei jos käännyt oikealle.
2. Risteyksessä ollessa pitää vaihteen olla aina vapaalla.
3. Risteyksen yli mentäessä ei saa vaihtaa kakkoselle, vaan koko risteys on ajettava ykkösvaihteella.
4. Pysähdyksissä olevien koulubussien eteen/taakse pitää pysähtyä n. 30 m ennen itse bussia.

Monet näistäkin säännöksistä ovat pilkunviilaamista eikä niitä aina edes totella. Mutta kuulemma ajokokeessa niiden rikkomisesta tulee pitkä miinus :). Suomalaisella ajokortilla saa ajaa tässä provinssissa 3 kuukautta jonka jälkeen pitäisi siis hakea paikallista ajokorttia. Ohops, sehän aika on mulla noin kahden viikon päästä. Ihan jännittää haenko canadalaista korttia ja maksan taas ajokokeesta ja kirjallisesta.

Otin pari päivää sitten taksin keskustasta kampukselle. Matkaa oli varmaankin 4 km. Hinnaksi tuli 4 euroa. Jep. 4 euroa. Taksit täällä ovat halpoja ja siksi alan viimeinkin ymmärtää niitä ulkomailla oleilleita suomalaisia, jotka kotimaahan tultuaankin jatkavat takseilla suhaamista. Paikallisia taksifirmoja on monia ja kilpailu pitää hinnat matossa. Lisäksi taksit hakevat sinulle viinaa, pitsaa tai vaikka sohvan kuriirityyliin jos näin sovitaan. Semmoset on kuviot täällä.

Julkinen liikenne sitä vastoin on hanurista. Koko maassa. Pitkän matkan bussit maksavat saman verran kuin Suomessa (ilman opiskelija-alennusta) mutta matkat kestävät paljon pidempään. Junien kohdalla on sama juttu. Paikallisbussit kulkevat harvoin eivätkä kata läheskään koko kaupunkia. (Bussilippu on kylläkin 1,50 e). Helpoin tapa omatoimista matkustelua ajatellen onkin oman auton vuokraus. Viikon vuokra on paikasta ja tavasta riippuen 500-800 $ (450-600 e raundabaut). Ja sitten vielä bussien pysäytysnapit, niitä ei usein ole. Nou hätä: useissa dösissä pysäytys"nappi" on joko ikkunoiden päällä juokseva keltainen naru tai ikkunoiden listoissa oleva pitkä, ketainen nauha. Etsi keltaista väriä - sillä pysähtyy. Kertamaksukin busseissa suoritetaan vain tiputtamalla raha omatoimisesti kuljettajan vieressä olevaan kirstuun. Kuittia on turha pyydellä.

Sitten ihan muihin uutisiin. Ei, en ole vielä kerennyt uppimaan USA :n kuvia nettiin, teen sen hetikohta. Täällä oli juuri äsken aika keväinen keli verrattuna Suomeen, mutta takatakatakatalvi yllätti juuri. Lunta on taas kunnolla. Olen oppinut monia mielestäni aika huvittavia ilmaisuja kuten Totes (totaalisesti), Brutal (suomeksi: aika hirvee), Shitbox (puhuttaessa huonosta autosta) ja Eyeballing. Pidän etenkin viimeisestä; minäkin alan tästä eteenpäin silmämunailemaan. Minulla on myös jokin outo allergia joka syntyy kampuksella tarjoiltavasta ruuasta. Olen jo käynyt asian tiimoilta lääkärillä ja allergiaspesialistilla, mutta kumpikaan ei osaa sanoa mikä turvottaa kurkkuni umpeen (tai kumpaakaan ei kiinnosta koska allergioitahan ei Kanadassa ole olemassakaan). Olen tällä hetkellä Aerius-lääkityksellä ja jouduin ostamaan EpiPen-epinefriiniruiskeen (hinta 90 e) ihan kaiken varalta. Todennäköisesti en sitä kuitenkaan tarvitse. Aerius auttaa tarpeeksi. Voisin kylläkin jossain vaiheessa iskeä 0,3 mg epinefriiniä reiteeni ja katsoa mitä kaikkea kivaa elimistössäni tapahtuisikaan. Ihanan tieteellistä eikä mene ruiske hukkaan kun se kerran on ostettukin!

Ilmoja pidellen, Tapio.

Simpsonien koulubussi!