Föörst kontakt

3.1.2010

Rakas nettipäiväkirjani: ensivaikutelmani herätessäni Rosarie Hallin hostellista oli kuin olisin herännyt kotoa. Illuusio murtui, kun heti oven ulkopuolella vastaan könysi intialainen isäntämme Akshay (lausutaan Achkshei) puhuen lupsakkaa Apu-englantia. Päivä meni suurilta osin marketissa käydessä, syädessä loppuja matkaeväitä ja torkkuessa. Kanadan pään tuutoriopettajamme Silke Klenk tuli tervehtimään saapuneita vaihtareita. Illalla olikin sitten vuorossa vuosisadan lumimyrsky ja tietenkin sitä siivittänyt lumisota ja lumiukkojentekorasti. Pyysin tyyppejä hakemaan pari porkkanaa nenäksi mutta kaupassa oli vain selleriä.

Myöhemmin illalla tuli vielä pistäydyttyä Lunar Rogue – nimisessä pubissa, josta saa muuten halvalla oikein hyviä viskejä. Kanadassa on monien juottoloiden myös näköjään tapana sulkea ovensa heti lumentulon kasvaessa. Tällöin muutaman tuopin juoneet kankut eivät ajele niin paljon kolareita, koska eivät pääse ylipäätään ryyppäämään. Seuraava aamu menikin sitten Telenovelaa katsellessa ja odotellessa kyytiä kampukselle. Satuinpahan siinä myös selventämään uusille ystävilleni, mitä heidän suosima nettiyhteisönsä Orkut tarkoitti suomen kielellä. Taisin aloittaa jonkinlaisen inside-vitsin.

Vell, vot els tu sei? Ilmasto on lähes identtinen Joensuun keleihin joskin ne paljon puhutut kovat (- 15) pakkaset eivät ole kuulemma vielä saapuneet tänne. Lunta tulee välillä kuin Esterin perseestä. Yliopisto on (hieman) Jönssin kampusta isompi, ruokaa on ihan liikaa, ihmiset liian kilttejä, kurssit liian vaikeita. Mutta näistä enemmän ensi kerralla. Maailman lopun tunnelmissa Eino Mies Porkkakoski. täältä tähän.